Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täällä siis tapahtuu varsinainen pelaaminen tarinoiden muodossa...

Täällä käytettävät välimerkit ovat "-merkit puheen ympärille, '-merkit tai ei merkkejä ahatusten ympärille ja //-merkit tekstiin kuulumattomien mainintojen ympärille.

En laita tänne erikseen mitään alakategorioita eri klaaneille, joten laittakaatuohon nimi- kohtaan hahmonne nimen lisäksi sen klaani.

Tarinat <  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Sepia

06.07.2018 22:58
Saukko 11kp
Nokitassu 11kp
Vaniliatassu 2kp
Hallatassu 3kp

Nimi: Hallatassu/Usvaklaani

04.07.2018 16:50
Makaan tylsistyneenä. Minulla ei ole mitään tekemistä. Huokaisen ja käännän kylkeäni. Ohitseni lentää perhonen. Yritän napata sitä, mutta kaadun mahalleni.
- Hallatassu, kuulen mestarini äänen.
Katson mestariani.
- Lähdetään taisteluharjoituksiin. Sinulla näyttää olevan energiaa, tämä sanoo.
- Jes! minä kiljaisen innosta.

Nimi: Vaniliatassu/Usvaklaani

04.07.2018 16:45
"Sinä olet taas jalkeilla!" hihkaisen iloisena ja pusken veljeäni vasten kehräten. "Ja sinusta tulee parantaja! Eikö olekin hienoa?" Nokitassu ei kuitenkaan vaikuta kovin innostuneelta.

/Tästä tuli nyt tosi lyhyt mut mun pitää mennä... tuun varmaa jossai välis viel ite jatkaa mut jos joku haluu jatkaa tästä ni be my guest/

Nimi: Nokitassu/Usvaklaani

04.07.2018 16:40
Pudotuksesta saamani vammat olivat alkaneet parantumaan hyvää vauhtia kiitos parantajien hoidon. Nyt kykenin jo jotenkuten kävelemään vaikkakin etenkin takajalkani liikkuivat edelleen hyvin kankeasti.

Astelin ulos pesästä ja Myrskyraita, mestarini ja klaanin päällikkö, tuli minua vastaan mukanaan Hunajakieli, yksi klaanin kolmesta parantajasta.

"Hienoa nähdä että olet taas jalkeilla" Myrskyraita maukui. "Minä ja Hunajakieli olimme juuri keskustelemassa tulevasta koulutuksestasi."

Laskin katseeni hieman pettyneenä maahan ja mau'uin: "Minusta ei enää voi tulla soturia, eihän?"

Myrskyraita laski häntänsä lohduttavasti lavalleni. "Ei" hän maukui. "Mutta voit edelleen palvella klaaniasi. Hunajakieli voi ottaa sinut oppilaakseen ja kouluttaa sinusta parantajan."

"Kaipa se on parempi kuin jäädä oppilaaksi" vastaan. Ehkä parantajana olo ei olisi kovin hirveää. Auttaisin klaania ja pääsisin edelleen kiertelemään reviiriä yrttejä etsiessäni. Minun pitäisi auttaa myös pentujen hoidossa, mutta enköhän minä pärjäisi.

"Hienoa" Myrskyraita maukui ja loikkasi suurpesän portaille maukuen sitten lujaan ääneen: "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurpesälle klaanikokoukseen!"

"Kuten moni teistä tietää Nokitassu vahingoittui vakavasti metsästyspartion aikana. Nyt hän on parantunut niin hyvin kuin mahdollista, mutta hän ei enää kykene jatkamaan koulutustaan soturiksi."

Tämä aiheutti hieman epäileväistä mukinaa klaanikissojen joukossa mutta Myrskyraita heilautti häntäänsä vaientaakseen klaaninsa. "Nokitassu voi kuitenkin edelleen palvella klaaniaan parantajana ja siksi olen päättänyt yhdessä hänen sekä Hunajakielen kanssa, että hän siirtyy opiskelemaan parantajan taitoja."

"Sinä, Hunajakieli, olet osoittanut klaanillesi uskollisuutesi ja kyvykkyytesi ja sinun on aika siirtää ne eteenpäin tälle oppilaalle."

Tämän jälkeen kokous oli ohi ja kissat hajaantuivat. Leijonatassu ja Vaniliatassu kuitenkin loikkivat suoraan luokseni.

Nimi: Saukko/Erakko

04.07.2018 14:22
Säpsähdän hereille pesässäni kuolleen hirviön sisällä ja kurkistan ulos. Näen, että aurinko on jo korkealla ja on korkea aika nousta. Loikkaan sulavasti alas yhdeltä hirviön sisällä olevista pehmustetulta neliöltä. Tassuttelen rennosti hetken hirviön alaosassa, kunnes saavun hirviön ainoalle aukolle. Loikkaan sen läpi nurmikolle pienen ukkospolun viereen. Tunnen itseni virkeäksi, joten lähden pienelle kävelylle. Annan auringonvalon ja varjojen leikitellä turkillani, ja nautin samalla itse auringon tuomasta lämmöstä.
*Tänään aion kävellä pitemmälle kuin ennen*, pohdin itsekseni. Otan kurssin kohti yhdessä asuvien kissojen asuinalueita, sillä nyt tunnen uskaltavani mennä sinne rohkeasti. Haistelen ilmaa ja nenääni tulvahtaa heti kaksi erilaista hajua, joissa on kuitenkin jotain samaa. Nuuhkaisen uudestaan, ja nyt hajut tulvivat sieraimiini niin, että aivastan äänekkäästi. Kuljen hetken matkaa rajalla, jossa kummatkin hajut kohtaavat, mutta hetken matkaa ne kääntyvät eri suuntiin. Mietin hetken, kumpaan suuntaan menisin, mutta päätän sitten kääntyä oikealle.

Kun olen kulkenut hetken matkaa, haistan selvemmin kissojen ominaishajun. Se haisee todella vahvalta ja uhkaavalta, joten päätän sittenkin kääntyä takaisin. Käännähdän hitaasti ympäri, mutten muista, mistä päin tulin. Yritän etsiä jotain tuttua, kuten vaikka tuttua aitaa tai pihaa, mutten tunnista mitään.
*Miksen minä tajunnut, etten tunne tätä kaksijalkalan osaa yhtä hyvin kuin muita, sillä en ole koskaan käynyt täällä?* mietin itsekseni tajutessani, kuinka tyhmä olin. Yritän haistella omaa hajujälkeäni, mutta kissojen haju peittää oman hajuni niiden sekaan. Alan hätääntyä hieman, sillä en halua jäädä kiinni heidän alueeltaan eksyksissä.
"No, ei kai tässä muukaan auta, kuin mennä lähemmäs tuota hajunlähdettä ja katsoa, voisiko joku siellä olevista kissoista opastaa minut pois heidän alueeltaan", huokaisen itselleni. Alan kipittää kohti kissojen hajunlähdettä, ja se käy helposti, sillä haju on niin vahva. Pian jo näenkin kaksijalanpesän, jonka ympärillä ja sisällä parveilee kissoja. Huokaisen itsekseni, ja lähden arasti kipittämään kohti kissoja.
*Minähän olen vasta kuusikuinen, eiväthän he tahtoisi tehdä minulle mitään*, hoen itselleni mielessäni, vaikka se ei rauhoittanut jyskyttävää sydäntäni, joka tuntuu etsivän tietään rinnastani ulos. Pian saavunkin jo kissojen omistaman kaksijalanpesän reunamille, ja heti pari kissaa huomaa minut.
"H-hei, minä olen Saukko, enkä yritä tunkeilla teidän alueellenne, se että jouduin tänne oli silkka vahinko", änkytän arasti. Sydämeni jyskyttää kovemmin kuin koskaan ja häntäni viuhtoo hermostuneena edestakaisin.
*Kunpa he uskoisivat minua!* ajattelen.

/Joku Usvaklaanilaisista saa jatkaa jos haluaa. Saukko siis eksyi Usvaklaanin reviirille ja meni kysymään niiltä apua jos ne voisi auttaa sen pois niitten reviiriltä. Sori jos näin ei olisi saanut tehdä kysymättä erikseen lupaa/

Nimi: Sepia

01.07.2018 17:40
Saukko 14kp
Pihkatassu 4kp
Nokitassu 10kp
Kiurutassu 6kp

Nimi: Kiurutassu/Usvaklaani

30.06.2018 03:12
Jouduttuani kestämään Leijonatassun ärsyttävää seuraa taisteluharjoitusten ajan, kaipasin hieman omaa rauhaa. Livahdin ulos leiristä lähtien kuljeskelemaan ympäri reviiriä vailla sen kummempaa päämäärää.

Annoin ajatusteni harhailla ja havahduin vasta haistaessani reviirin rajamerkit sekä huomatessani saapuneeni joelle. Olin vain kerran käynyt näin lähellä Kuuklaanin aluetta ja sekin oli kun olin juuri päässyt oppilaaksi ja mestarini esitteli minulle reviirin rajat.

Olin jo kääntymässä ympäri, mutta nähdessäni jonkin liikkuvan joen toisella puolen uteliaisuuteni heräsi. Ehkä siellä olisi joku kuuklaanilaiskissa. En ollut koskaan tavannut sellaista, mutta olin kuullut Tuliturkin puhuvan heistä. Heillä oli kaikenlaisia erikoisia rituaaleja ja he uskoivat tähdissä asuviin kissoihin.

Odotin hetken paikoillani, kunnes näin saman liikkeen joen toisella puolella. Huomasin sen kuitenkin olevan vain lintu sen lennähtäessä ilmaan. Häntäni heilahti pettymyksestä. Käännyin ympäri ja lähdin takaisin kohti leiriä.

//Ughh tää on nii huono mut oli tylsää ja en saa unta joten yritin sit kirjottaa jotain kuiteski

Nimi: Nokitassu/Usvaklaani

29.06.2018 22:46

Heräsin hämärästä pesästä joka ei selvästikään ollut oppilaiden pesä. Yritin nousta seisomaan mutta selkäni läpi iski suuri kipuaalto, joka pakotti minut jäämään aloilleni kivusta vinkaisten. Joku selvästi kuuli minun olevan hereillä sillä pesään asteli pitkäturkkinen vaalea naaras, jonka tunnistin yhdeksi klaanin parantajista, Kuiskukarvaksi.

”Älä edes yritä nousta, Nokitassu” parantajakissa maukuu laskettuaan maahan suussaan kantamansa yrtit. ”Putosit melko pahasti. Onnistuit murtamaan useita luita puhumattakaan kaikista niistä haavoista jotka onnistuit saamaan.”

En vastaa mitään sillä naaraan puheryöppy ei selvästikään ole vielä ohi. ”Mitä ihmettö sinä oikein menit hyppelemään kaksijalanpesään?” hän jatkaa. ”Ethän enää yritä sellaisia typeryyksiä vaikka takajalkasi ovat kyllä siinä kunnossa etten usko sinun edes pystyvän sellaiseen enää. Hyvä jos saat kävelykykysi takaisin!”

Minulta kului hetki prosessoida parantajan sanat. En ehkä pystyisi enää edes kävelemään. Miten minä voisin tulla soturiksi jos en voisi kävellä? Minusta ei olisi klaanille enää apua. Jos parantajat eivät saisi minua kuntoon hylkäisikö klaani minut?

”Mitä minulle tapahtuu jos en enää pysty kävelemään?” kysyn. Kuiskukarva ei selvästikään odottanut minun sanovan mitään sillä hän sävähtää huomattavasti.

”En tiedä” kissa maukuu myötätuntoinen katse kasvoillaan. ”Toivotaan ettei tilanne ole niin paha. Luultavasti sinut tosin siirrettäsiin klaaninvanhimpien joukkoon vaikka olet yhä niin nuori... Mutta vaikka pystyisit yhä kävelemään jaloillesi sattuneet vauriot luultavasti estäisivät sinua pääsemästä soturiksi.”

”Jäisinkö minä sitten oppilaaksi loppuiäkseni?” kysyn ihmeissäni.

”Et tietenkään.” Kuiskukarva vastaa. ”Ehkä Hunajakieli ottaisi sinut oppilaakseen. Parantajana sinun ei yleensä tarvitse pystyä juoksemaan lujaa tai hyppäämään korkealle.”

Näiden sanojen jälkeen vaivun takaisin uneen joka tällä kertaa on täynnä yrtintuoksuisia kissoja, jotka yrittävät saada minut parantamaan halvaantuneen kissan vaikkei minulla ole aavistustakaan kuinka tehdä niin.

/Eli siis Nokitassun takajalat vaurioituu niin ettei se pysty hyppäämään tai juoksemaan kunnolla mut se saa kävelykykynsä sitten takas ja siirtyy parantajaoppilaaks.../

Nimi: Pihkatassu/Usvaklaani

29.06.2018 14:47
Mestarini, Kuiskukarva, käskee minun hakea loukkaantuneelle Nokitassulle yrttejä. Vien ne Kuiskukarvalle, ja täytän hiukan sammalta vedellä.
Joskus minua pelotti loukkaantuneet kissat. Halusin aina auttaa, mutten tiennyt, miten. Nyt en enää pelkää, sillä osaan jo jotakin. Halusin parantajaoppilaaksi juuri sen takia, että pidin auttamisesta, eivätkä taistelut olleet oikein minun juttuni.
- Tuleeko hän olemaan kunnossa? kuiskaan mestarilleni niin, ettei kukaan kuule.
- En tiedä, vastaa Kuiskukarva. - Hae kuitenkin lisää kukkamehua.
Teen kuten mestarini käskee. Kunpa Nokitassu olisi kunnossa.

Nimi: Saukko/Erakko

28.06.2018 16:46
Nuuhkaisen varovasti erästä kadulle kaatunutta metallista roskapönttöä. Sen kuvottava lemu tunkeutuu sieraimiini väkisin, mutta erotan silti vähän tuoresaalista kaiken sen variksenruoan joukossa. Astelen hieman epäröiden vähän lähemmäksi, ja kaivan tassullani sen sisältöä.

"Pahan hajuisia pakkauksia, tyhjiä pusseja, omenankaroja", mutisen itsekseni etsiessäni jotain syötävää.

Lopulta löydän pienen lihanpalan kaikkien muiden roskien joukosta. Hotkaisen sen nopeasti suuhuni, sillä minulla on todella nälkä. Nuuhkaisen vielä kerran roskapönttöä, mutta käännyn sitten pois, sillä siellä ei ole laisinkaan syömäkelpoista ruokaa. 'Pitää kai yrittää saada taas saalista, jos täältä vielä joitain pikkueläimiä löytyy', ajattelen turhautuneena, sillä saalistaminen on vähän vaikeaa, koska kaksijalkalassa asuvat muut kissat näyttävät pitävän kaiken riistan itsellään. Havahdun mietteistäni, ja loikkaan kevyesti aidan päälle istumaan. Katselen ympärilleni tarkasti, yrittäen erottaa jonkun paikan, jossa en ole vielä saalistanut. Siinä menee todella kauan aikaa, mutta lopulta huomaan pienen metsikön, jossa on vain pari pientä puuta. Se on melko kaukana, mutta tiedän pystyväni suunnistamaan sinne kaksijalkalassa. Kohotan hitusen päätäni silkasta ylpeydestä, koska tunnen tämän kaksijalkalan perusteellisesti. Sitten kiipeän tottuneesti ja ketterästi aidalta alas ja loikkaan harmaanmustalle polulle. Se on kuten ukkospolku, mutta en sano sitä siksi, sillä siellä ei liiku hirviöitä juuri koskaan. Ravistelen itseäni ja työnnän mietteet mielessäni taka-alalle. Minulla olisi kyllä aikaa tutkia niitä myöhemminkin. Sitten loikin aution ukkospolun yli varoen, ettei karhea pinta raavi polkuanturoihini ikäviä naarmuja. Kun olen päässyt polun yli, pinkaisen juoksuun, sillä minulla on jo kiljuva nälkä. Kuulen vatsani murinan juostessani, mutta yritän olla välittämättä siitä pinkoessani eteenpäin ja loikkiessani ketterästi aitojen yli tai ali, tai astellen varovaisemmin autioiden ukkospolkujen karhealla, harmaanmustalla pinnalla.

"Miksi ruoan hankkimisen pitää nykyään olla niin vaikeaa?" jupisen itselleni raapaistessani tassuni ikävästi harmaanmustan polun karheaan pintaan.

Huokaisen masentuneena. 'Kunpa täällä olisi edes joku seurana', mietin synkeänä.
Lopulta saavun niiden parin hassun puun luo. Vatsani murisee taas osoittaen nälkänsä, ja yritän saada sen hiljenemään etten pelottaisi kaikkia pikkueläimiä pois. Nuuhkaisen ilmaa ja huomaan tuulen puskevan viimaansa kasvoilleni. Painaudun äkkiä tuulen alapuolelle, etten säikytä riistaeläimiä tiehensä. Nuuhkaisen ilmaa tuoresaaliin herkullisen hajun toivossa, mutta nenääni tunkeutuukin vahva kissojen haju.

"Onko tämäkin alue niiden yhdessä elävien kissojen maita?" pohdin sanoen sen vahingossa ääneen.

Käännyin masentuneena kauemmas, kunnes en enää erottanut kissojen ominaishajua. Sitten yritin uudestaan paikantaa jonkun riistaeläimen, kuten hiiren tai oravan, vaikka tuskin täälläkään olisi mitään.

/Sori, tarina venähti vähän pitkäksi/


Nimi: Sepia

28.06.2018 14:30
Ukkostassulle 6kp
Leijonatassulle 24kp
Kiurutassulle 7kp
Omenatassulle 4kp
Nokitassulle 11kp
Vaniliatassulle 14kp

Nimi: Leijonatassu/Usvaklaani

27.06.2018 21:00
Seuraan Vaniliatassua ja Myrskyraitaa parantajien pesän viereiseen onkaloon sisareni selittäessä minulle metsästyspartion tapahtumia.

Myrskyraita laskee Nokitassun yhdelle pesän vuoteista ja jostakin paikalle ilmestyy Kuiskukarva oppilaansa Pihkatassun kanssa /jos siis sopii sulle Tuulikukka/. He alkavat tutkia Nokitassun saamia vammoja ja minä ja VAniliatassu pommitamme heitä kysymyksillä.

"Selviääkö hän?"

"Onko hänellä murtuneita luita?"

"Tuleeko hän vielä kuntoon?"

"Lähtekäähän siitä hösöttämästä" Kuiskukarva maukaisee. "Antakaa meidän työskennellä rauhassa."

/Tosi lyhyt mut voisko vaikka Pihkatassu jatkaa?/

Hahmojen kokemus

Ukkostassu 36kp

Kiurutassu 71kp

Mustatassu 27kp

Hallatassu 31kp

Omenatassu 22kp

Pihkatassu 9kp

Tähtitassu 11kp

Kuutassu 13kp

Valkotassu 13kp

©2018 Unohdetut Klaanit - suntuubi.com