Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täällä siis tapahtuu varsinainen pelaaminen tarinoiden muodossa...

Täällä käytettävät välimerkit ovat "-merkit puheen ympärille, '-merkit tai ei merkkejä ahatusten ympärille ja //-merkit tekstiin kuulumattomien mainintojen ympärille.

En laita tänne erikseen mitään alakategorioita eri klaaneille, joten laittakaatuohon nimi- kohtaan hahmonne nimen lisäksi sen klaani.

Tarinat  << <  2  3  4  5  6  7  8  > >> 

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Nokitassu/Usvaklaani

29.06.2018 22:46

Heräsin hämärästä pesästä joka ei selvästikään ollut oppilaiden pesä. Yritin nousta seisomaan mutta selkäni läpi iski suuri kipuaalto, joka pakotti minut jäämään aloilleni kivusta vinkaisten. Joku selvästi kuuli minun olevan hereillä sillä pesään asteli pitkäturkkinen vaalea naaras, jonka tunnistin yhdeksi klaanin parantajista, Kuiskukarvaksi.

”Älä edes yritä nousta, Nokitassu” parantajakissa maukuu laskettuaan maahan suussaan kantamansa yrtit. ”Putosit melko pahasti. Onnistuit murtamaan useita luita puhumattakaan kaikista niistä haavoista jotka onnistuit saamaan.”

En vastaa mitään sillä naaraan puheryöppy ei selvästikään ole vielä ohi. ”Mitä ihmettö sinä oikein menit hyppelemään kaksijalanpesään?” hän jatkaa. ”Ethän enää yritä sellaisia typeryyksiä vaikka takajalkasi ovat kyllä siinä kunnossa etten usko sinun edes pystyvän sellaiseen enää. Hyvä jos saat kävelykykysi takaisin!”

Minulta kului hetki prosessoida parantajan sanat. En ehkä pystyisi enää edes kävelemään. Miten minä voisin tulla soturiksi jos en voisi kävellä? Minusta ei olisi klaanille enää apua. Jos parantajat eivät saisi minua kuntoon hylkäisikö klaani minut?

”Mitä minulle tapahtuu jos en enää pysty kävelemään?” kysyn. Kuiskukarva ei selvästikään odottanut minun sanovan mitään sillä hän sävähtää huomattavasti.

”En tiedä” kissa maukuu myötätuntoinen katse kasvoillaan. ”Toivotaan ettei tilanne ole niin paha. Luultavasti sinut tosin siirrettäsiin klaaninvanhimpien joukkoon vaikka olet yhä niin nuori... Mutta vaikka pystyisit yhä kävelemään jaloillesi sattuneet vauriot luultavasti estäisivät sinua pääsemästä soturiksi.”

”Jäisinkö minä sitten oppilaaksi loppuiäkseni?” kysyn ihmeissäni.

”Et tietenkään.” Kuiskukarva vastaa. ”Ehkä Hunajakieli ottaisi sinut oppilaakseen. Parantajana sinun ei yleensä tarvitse pystyä juoksemaan lujaa tai hyppäämään korkealle.”

Näiden sanojen jälkeen vaivun takaisin uneen joka tällä kertaa on täynnä yrtintuoksuisia kissoja, jotka yrittävät saada minut parantamaan halvaantuneen kissan vaikkei minulla ole aavistustakaan kuinka tehdä niin.

/Eli siis Nokitassun takajalat vaurioituu niin ettei se pysty hyppäämään tai juoksemaan kunnolla mut se saa kävelykykynsä sitten takas ja siirtyy parantajaoppilaaks.../

Nimi: Pihkatassu/Usvaklaani

29.06.2018 14:47
Mestarini, Kuiskukarva, käskee minun hakea loukkaantuneelle Nokitassulle yrttejä. Vien ne Kuiskukarvalle, ja täytän hiukan sammalta vedellä.
Joskus minua pelotti loukkaantuneet kissat. Halusin aina auttaa, mutten tiennyt, miten. Nyt en enää pelkää, sillä osaan jo jotakin. Halusin parantajaoppilaaksi juuri sen takia, että pidin auttamisesta, eivätkä taistelut olleet oikein minun juttuni.
- Tuleeko hän olemaan kunnossa? kuiskaan mestarilleni niin, ettei kukaan kuule.
- En tiedä, vastaa Kuiskukarva. - Hae kuitenkin lisää kukkamehua.
Teen kuten mestarini käskee. Kunpa Nokitassu olisi kunnossa.

Nimi: Saukko/Erakko

28.06.2018 16:46
Nuuhkaisen varovasti erästä kadulle kaatunutta metallista roskapönttöä. Sen kuvottava lemu tunkeutuu sieraimiini väkisin, mutta erotan silti vähän tuoresaalista kaiken sen variksenruoan joukossa. Astelen hieman epäröiden vähän lähemmäksi, ja kaivan tassullani sen sisältöä.

"Pahan hajuisia pakkauksia, tyhjiä pusseja, omenankaroja", mutisen itsekseni etsiessäni jotain syötävää.

Lopulta löydän pienen lihanpalan kaikkien muiden roskien joukosta. Hotkaisen sen nopeasti suuhuni, sillä minulla on todella nälkä. Nuuhkaisen vielä kerran roskapönttöä, mutta käännyn sitten pois, sillä siellä ei ole laisinkaan syömäkelpoista ruokaa. 'Pitää kai yrittää saada taas saalista, jos täältä vielä joitain pikkueläimiä löytyy', ajattelen turhautuneena, sillä saalistaminen on vähän vaikeaa, koska kaksijalkalassa asuvat muut kissat näyttävät pitävän kaiken riistan itsellään. Havahdun mietteistäni, ja loikkaan kevyesti aidan päälle istumaan. Katselen ympärilleni tarkasti, yrittäen erottaa jonkun paikan, jossa en ole vielä saalistanut. Siinä menee todella kauan aikaa, mutta lopulta huomaan pienen metsikön, jossa on vain pari pientä puuta. Se on melko kaukana, mutta tiedän pystyväni suunnistamaan sinne kaksijalkalassa. Kohotan hitusen päätäni silkasta ylpeydestä, koska tunnen tämän kaksijalkalan perusteellisesti. Sitten kiipeän tottuneesti ja ketterästi aidalta alas ja loikkaan harmaanmustalle polulle. Se on kuten ukkospolku, mutta en sano sitä siksi, sillä siellä ei liiku hirviöitä juuri koskaan. Ravistelen itseäni ja työnnän mietteet mielessäni taka-alalle. Minulla olisi kyllä aikaa tutkia niitä myöhemminkin. Sitten loikin aution ukkospolun yli varoen, ettei karhea pinta raavi polkuanturoihini ikäviä naarmuja. Kun olen päässyt polun yli, pinkaisen juoksuun, sillä minulla on jo kiljuva nälkä. Kuulen vatsani murinan juostessani, mutta yritän olla välittämättä siitä pinkoessani eteenpäin ja loikkiessani ketterästi aitojen yli tai ali, tai astellen varovaisemmin autioiden ukkospolkujen karhealla, harmaanmustalla pinnalla.

"Miksi ruoan hankkimisen pitää nykyään olla niin vaikeaa?" jupisen itselleni raapaistessani tassuni ikävästi harmaanmustan polun karheaan pintaan.

Huokaisen masentuneena. 'Kunpa täällä olisi edes joku seurana', mietin synkeänä.
Lopulta saavun niiden parin hassun puun luo. Vatsani murisee taas osoittaen nälkänsä, ja yritän saada sen hiljenemään etten pelottaisi kaikkia pikkueläimiä pois. Nuuhkaisen ilmaa ja huomaan tuulen puskevan viimaansa kasvoilleni. Painaudun äkkiä tuulen alapuolelle, etten säikytä riistaeläimiä tiehensä. Nuuhkaisen ilmaa tuoresaaliin herkullisen hajun toivossa, mutta nenääni tunkeutuukin vahva kissojen haju.

"Onko tämäkin alue niiden yhdessä elävien kissojen maita?" pohdin sanoen sen vahingossa ääneen.

Käännyin masentuneena kauemmas, kunnes en enää erottanut kissojen ominaishajua. Sitten yritin uudestaan paikantaa jonkun riistaeläimen, kuten hiiren tai oravan, vaikka tuskin täälläkään olisi mitään.

/Sori, tarina venähti vähän pitkäksi/


Nimi: Sepia

28.06.2018 14:30
Ukkostassulle 6kp
Leijonatassulle 24kp
Kiurutassulle 7kp
Omenatassulle 4kp
Nokitassulle 11kp
Vaniliatassulle 14kp

Nimi: Leijonatassu/Usvaklaani

27.06.2018 21:00
Seuraan Vaniliatassua ja Myrskyraitaa parantajien pesän viereiseen onkaloon sisareni selittäessä minulle metsästyspartion tapahtumia.

Myrskyraita laskee Nokitassun yhdelle pesän vuoteista ja jostakin paikalle ilmestyy Kuiskukarva oppilaansa Pihkatassun kanssa /jos siis sopii sulle Tuulikukka/. He alkavat tutkia Nokitassun saamia vammoja ja minä ja VAniliatassu pommitamme heitä kysymyksillä.

"Selviääkö hän?"

"Onko hänellä murtuneita luita?"

"Tuleeko hän vielä kuntoon?"

"Lähtekäähän siitä hösöttämästä" Kuiskukarva maukaisee. "Antakaa meidän työskennellä rauhassa."

/Tosi lyhyt mut voisko vaikka Pihkatassu jatkaa?/

Nimi: Vaniliatassu/Usvaklaani

27.06.2018 20:54
Huomaan kaksijalanpesän toisen kerroksen romahtaneen. Ilmassa haisee voimakkaasti pelko ja veri ja Nokitassu. Alan kauhuissani kaivaa pesän keskellä olevaa rojukasaa kunnes löydän sen alta velton kissan.

"Nokitassu!" Maukaisen surullisesti vaikka tiedän ettei hän kuule minua. Myrskyraita on hetkessä vierelläni ja koskettaa kuonollaan oppilastaan.

"Hän on vielä hengissä. Meidän on saatava hänet leiriin parantajien luo niin pian kuin mahdollista." Tämän sanottuaan kissa nappaa Nokitassun varovasti hampaisiinsa kantaen hänet leiriin minun seuratessa perässä.

Huomatessaan meidän palaavan Leijonatassu loikkii innokkaana tapaamaan meitä, mutta huomatessaan tajuttoman Nokitassun hänen innostuksensa laantuu.

"Mitä tapahtui?"

Nimi: Nokitassu/Usvaklaani

27.06.2018 20:19
Kuulen rapinaa kaksijalanpesästä ja seuraan ääntä sisään. Huomaan pullean kyyhkysen portaiden yläpäässä tepastelemassa ympäriinsä huomaamatta minua lainkaan. Hiivin lähemmäs ja nousen portaat varoen päästämästä äännähdystäkään.

Lintu on aivan edessäni eikä se edes huomaa minua. Loikkaan eteenpäin ja nappaan sen hampaisiini. Laskeudun neljälle tassulle ja päästän pienen tyytyväisen kehräyksen. Tämä on ensimmäinen saaliini jonka olen saanut klaanissa ollessani! Puraisen linnun nopeasti kuoliaaksi ja loikkaan takaisin portaisiin. Ne eivät kuitenkaan kestä minun laskeutuessani niille vaan syöksyn suoraan pesän pohjan läpi alempaan kerrokseen. Tunnen tassuissani polttavan tuskan ja sitten jotakin painavaa putoaa päälleni ja kaikki menee pimeäksi.

Nimi: Vaniliatassu/Usvaklaani

27.06.2018 20:07
"Kysyin kyllä Nokitassulta mutta olet oikeassa" Myrskyraita maukuu. "Lintuja voi olla vaikea saalistaa sillä ne lentävät helposti pois. Siksi on hyvä valita saaliiksi maassa olevia lintuja joiden keskittyminen on muualla."

Myrskyraita laskeutuu sulavasti vaanimisasentooan ja alkaa lähestyä erään puun juurella oleilevaa pikkulintua joka näyttää olevan etsimässä ruokaa itselleen.

Myrskyraita hidastaa vauhtiaan päästessään lähemmäs saalistaan ja pysähtyy sitten kokonaan hetkeksi loikaten sitten linnun kimppuun. Lintu pyrähtää lentoon kuullessaan lähestyvän kissan mutta Myrskyraita nappaa sen ilmassa kiinni ja tappaa sen nopealla puraisulla.

"Näin" hän maukuu. "Nokitassu, Vaniliatassu, teidän vuoronne."

Etsin katseellani sopivaa saalista ja pian huomaan linnunpoikasen jolla vaikuttaa olevan vaikeuksia oppia lentämään. Kyyristyn matalaksi ja hiivin hiljaa eteenpäin pysähtyen aivan lähelle lintua. Se huomaa minut jolloin loikkaan sen kimppuun. En kuitenkaan ole tarpeeksi nopea vaan lintu livahtaa juuri kynsieni edestä ja onnistuu pääsemään puun oksalle.

Lasken katseeni pettyneenä tassuihini ja tunnen jonkun laskevan häntänsä lohduttavasti lavalleni. Nostaessani katseeni huomaan sen olevan mestarini Ketokukka.

"Älä huoli. Harva oppilas onnistuu ensimmäisellä yrityksellään" hän maukuu rauhoittavasti. "Kyllä sinä vielä opit. Kokeile vaan uudestaan ja yritä hyökätä ennen kuin lintu huomaa sinut."

Olen todella keskittynyt linnun vaanimiseen pihan toisella laidalla kun yhtäkkiä kuulen kovan jysäyksen kaksijalanpesästä. Saalislintuni hermostuu ja lentää tiehensä. Minä taas lähestyn varovasti kaksijalanpesää etsien äänen syytä.

Nimi: Nokitassu/Usvaklaani

27.06.2018 19:53
Veljeni oli lähtenyt mestarinsa kanssa harjoittelemaan taistelua mutta minä ja Vaniliatassu olimme päässeet metsästyspartion mukaan. Myrskyraita, joka johti partiota oli tuonut meidät erään kaksijalanpesän pihaan. Tällä pihalla kasvoi erityisen paljon puita jotka vaikuttivat olevan täynnä linnunpesiä.

"Nokitassu" mestarini Myrskyraita maukuu. "Mikä on tärkeää muistaa lintuja metsästäessä?"

En ole aivan varma mitä naaras oikein odottaa minun vastaavan. Olen kohtalaisen hyvä metsästämään, olin aina saanut hankittua jotakin saalista sisaruksilleni mutta en minä mitään metsästämisen muistisääntöjä tiennyt. Tähän asti olintoiminut vaistojeni varassa.

"Että ne osaavat lentää?" veikkaan kuitenkin saaden mestarini hymähtämään.

"Mikä tarkoittaa sitä että..?" Myrskyraita johdattelee.

"Että ne on napattava kun ne ovat maassa ja eivät huomaa!" hihkaisee sisareni innoissaan.

/Jatkan Vanilial/

Nimi: Omenatassu/Kuuklaani

27.06.2018 19:40
Mustatassu istuu makuusijoillamme. Hän on ärtynyt, sillä meidän seikkailumme meni pilalle.
- Mustatassu, minä aloitan.
- En voi käsittää, Mustatassu äyskäisee.
- Kaikki on nyt hyvin, minä yritän.
- Miltä minä näytän nykyään Savutähden silmissä? Mustatassu huokaisee, ja lähtee ulos viitaten päällään minua seuraamaan.
Seuraan perässä.

Nimi: Leijonatassu/Usvaklaani

27.06.2018 19:33
Kierähdän selälleni maahan mikä saa Kiurutassun irroittamaan otteensa. Hänen voimakkuutensa ja taitonsa yllättivät minut täysin. Yksikään entinen vastustajani ei ole onnistunut väistämään hyökkäystäni.

Kierrämme Kiurutassun kanssa toisiamme ympäri katse tiukasti toisissamme. Olen juuri syöksymässä uudelleen naaraan kimppuun mutta Rastassiipi keskeyttää minut.

"Riittää", hän maukuu kovaan ääneen. "Tuo riittää näytteeksi taidoistanne." Tämän jälkeen hän alkaa neuvomaan omaa oppilastaan erilaisita taktiikoista ja kehumaan hänen väistöliikkeitään.

Käännyn oman mestarini puoleen mutta sen sijan, että hän olisi seurannut taistelua hän on päättänyt ottaa nokoset pihan aidan tuntumassa.

Nimi: Kiurutassu/Usvaklaani

27.06.2018 19:26
Leijonatassu loikkaa kimppuuni, mutta väistän hänet helposti kierähtämällä sivuun. Nousen ketterästi jaloilleni ja loikkaan kollin niskaan takaa päin. Yritän kaataa hänet maahan, mutta hän on minua niin paljon kookkaampi, että se on vaikeaa.

//Mini, mutta jatkasitkos

Hahmojen kokemus

Ukkostassu 72kp

Kiurutassu 71kp

Mustatassu 27kp

Hallatassu 31kp

Omenatassu 22kp

Pihkatassu 9kp

Tähtitassu 20kp

Kuutassu 23kp

Valkotassu 13kp

©2018 Unohdetut Klaanit - suntuubi.com